Kohta on viikko kulunut yrittäjänä ja tuntuu, että näinhän tämän pitikin mennä. Puoleen vuoteen on kuulunut paljon onnistumisia ja ajoittain raastavaa epävarmuutta, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ratkaisuuni uskaltautua yrittäjäksi. Työelämä on aikaisemmin näyttänyt minulle monia puoliaan: mahtavaa flow- tunnetta ja työimua, mutta myös niitä negatiivia asioita on mahtunut mukaan. Ne negatiiviset asiat haluan jättää taakseni, mutta aion ottaa niistä opikseni. Nyt teen itse omat virheeni ja vastaan niistä itselleni. Nykyinen tilanteeni on mahdollisuus olla luomassa hyvää hoitotyötä ja uusia ratkaisuja, joista olen aikaisemmin vain uskaltanut haaveilla. Nyt tuntuu siltä, että minulla on vapaus valita juuri ne asiat osaksi yritystäni, joista olen nauttinut muiden palveluksessa ollessani. Saan kohdataa mahtavia ihmisiä yhteistyön merkeissä, löytää vanhoja ja uusia asiakkaita, tehdä työtä sydämelläni sekä ennen kaikkea kehittää hoitotyötä siihen suuntaan, johon olen jo pitkään sen halunnut menevän. Ja kaiken keskiössä on asiakas, jolle haluan tarjota parasta mahdollista laatua ja korkeatasoisia palveluita. Tämä saattaa kuulostaa utopialta, mutta jos en usko siihen, mitä minulle jää?
Asiakastyö on minulle aina ollut se asia, miksi hoitotyötä haluan tehdä. Asiakastilanteissa ja varsinkin haastavia tilanteita kohdatessani olen alkanut uskoa, että kyllä hoitotyö on minulle kutsumusammatti. Hoitamiseen pitää olla paloa. Hoitajan pitää olla kiinnostunut ihmisistä, joita hän kohtaan. Juuri kohtaamisen tärkeys on korostunut useasti merkittävimmäksi asiaksi. Minun täytyy kohdata ihminen juuri sellaisena kuin hän on. Ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija, minä taas terveydenhuollon asiantuntija. Kun muistan sen jaon, uskon syntyvän parasta tulosta ja ihminen tulee hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällä hetkellä yrityksen eteenpäin viemisessä on tärkeää verkostoitua ja olen ilokseni todennut, että samanhenkisiä yrittäjiä löytyy ja he ovat kiinnostuneita yhteistyöstä kanssani. Uskon, ettei pienet yritykset selviä ilman yhteistyötä ja verkostoitumista. Ja myös sen huomaaminen, että digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ovat muutamat muutkin heränneet, on ollut hienoa. Tämä luo uskoa siihen, että olen oikeilla jäljillä yritykseni suunnan suhteen. Kivijalka on ja pysyy perustyössä, mutta minua kiinnostaa myös innovaatioiden tuomat mahdollisuudet. Hoitotyön uusia tuulia ovat e-ammattilaiset ns. digitalkkarit, jotka opastavat ja neuvovat ihmisiä digitaalisten palveluiden käytössä ja käyttöön otossa. Näin ollen digitaalisten palveluiden kehitys ei koske pelkästään niistä jo olemassa kiinnostuneita henkilöitä, vaan palveluita voidaan ulottaa koskemaan henkilöitä, joilla ei kosketuspintaa vielä ole näihin asioihin.
Lisäksi en voi olla hehkuttamatta toiminnanohjausjärjestelmääni NurseBuddya. Jo sen käyttö itsessään on vaivatonta, mutta erityiseksi sen tekee, että sen avulla myös omaiset ja läheiset pääsevät osaksi hoitoa ja sen suunnittelua, vaikka asuisivatkin kauempana. Tämä tuo mielenrauhaa heille sen suhteen, että he tietävät missä mennään asiakkaan hoidossa.
Mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, jatkan uuden opettelua. Hyvää jatkuvaa viikkoa kaikille!
Suvi Venäläinen 