Mietteitä yrittäjyydestä 1/2018

Nyt on kulunut puolisen vuotta siitä, kun starttasin Ilon käyntiin. Ja pakko myöntää, etten olisi koskaan uskonut, millaista vauhtia yrittäjänä on mahdollista päästä eteenpäin. Elokuu meni aika lailla käytännön järjestelyjä tehdessä ja kehittämisideoita miettiessä. Syyskuussa asiakkaita alkoi tulla enenevässä määrin ja silloin sain huokaista helpotuksesta, että löysihän ne ihmiset Kotihoito Ilon. Ja siitä lähtien asiat ovat rullanneet eteenpäin erittäin hienosti. Olin ollut Nilsiän kotihoidossa työssä edeltävän vuoden ja sitä kautta olin saanut omaa osaamista tehtyä näkyväksi. Tämä auttoi siinä, että asiakkaat halusivat käyttää palveluitani, koska tiesivät voivansa luottaa siihen, että toimin aina asiakkaani asianajajana hoitosuhteen aikana. Tuona aikana oli myös muodostunut ajatus siitä, millaista kotihoitotyön pitää olla, jotta se on kokonaisvaltaista ja laadukasta. Jo suunnitteluvaiheessa käytin paljon aikaa tuotteistamiseen. Mietin kaiken sitä kautta, että mitä itse haluaisin omille läheisilleni tarjota tai millaisia palveluita haluaisin itse käyttää. Olen myös ottanut opikseni erityisesti siinä, miten en ainakaan halua asioita hoidettavan.

Yksi merkittävämmistä asioista mitä Kotihoito Ilossa on nyt tapahtunut, että Riistaveden palvelukoti osti Kotihoito Ilon lisenssin käyttöönsä ja näin syntyi Kotihoito Ilo Kuopio. Tätä edelsi, että Riistaveden palvelukodin yrittäjät olivat samassa tapahtumassa kanssani ja tietenkin toin tilaisuudessa esiin ajatuksiani digitalisaatiosta ja sen hyödyntämisestä hoitotyössä. Nämä ajatukset olivat herättäneet heidän kiinnostuksen ja pian huomaisinkin olevani kutsuttuna heidän luokseen kertomassa digitalisaatiosta. Tuossa samaisessa tapaamisessa syntyi ajatus, että Kotihoito Ilo voisi tarjota heille valmiin paketin kotiin annettavien palveluiden toteuttamiseen. Nyt Ilo toimii jo useammalla paikkakunnalla ja se on minusta ihan mahtava asia. Yrittäjänä olemisessa on myös se hieno puoli, että asioita saa viedä eteenpäin, eikä ideoinnilla ole mitään rajaa. Kukaan ei tule sanomaan, ettei noin voi ajatella tai tehdä.

Hoitotyön kehittämisessä olisikin tärkeää, että uskallettaisiin astua turvallisesta hoitotyön laatikosta ulos ja aidosti lähdettäisiin miettimään mikä vie työtä eteenpäin. Usein myös kuuluu puhuttavan hoitotyön raskaudesta. Minä voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut näin onnellinen työelämässä. Vaikka joskus on todella kiireisiä päiviä, niin työtä voi tehdä niin hyvin, kun on aina halunnut. Tämä tuo erityisen merkityksellisyyden tunteen työhön. Hoitotyö on liian pitkään ollut työn rutiinien ja ”näin on aina tehty hoitotyössä” -ajattelun vallassa ja tämän vuoksi työn kehittäminen on haastavaa. Esimiestyössä olisi tärkeää, että uskallettaisiin oikeasti kuunnella kentältä tulevia viestejä ja annettaisiin hoitajille aito mahdollisuus vaikuttaa työn kehittämiseen. He ovat kuitenkin kentällä tehtävän hoitotyön asiantuntijoita.

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut myös digitalisaation hyödyntämisestä hoitotyössä. Erityisesti minua on kiinnostanut, miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä ja tehostamisessa. Minulle se ei tarkoita, että käyntejä siirretään etäkäynneiksi ja sitä kautta säästettäisiin resursseja. En usko, että ilman hyvää ja perusteellista asiakkaan tuntemista ja hänen fyysisen tilanteen tuntemista, hyvää hoitotyötä voidaan toteuttaa. Kuitenkin digitalisaatio voi tuoda paljon hyvää hoitotyöhön. Meillä on Kotihoito Ilossa aivan mahtava mahdollisuus lähteä selvittämään, miten digitalisaatiota voidaan parhaiten hyödyntää asiakkaittemme hyväksi. Tämä tulee olemaan edelleen yksi merkittävä painopiste työtä kehitettäessä.

Ja viimeisempänä, muttei todellakaan vähäisempänä asiana on, että Kotihoito Ilossa aloitti ensimmäiset työntekijät nyt tammikuussa. Olen erityisesti toivonut työntekijöiltäni samaa intohimoista suhtautumista hoitotyöhön, mitä itsekin koen. Jokaisella heillä on upea suhtautuminen hoitotyöhön. Olen päässyt itsekin oppimaan uusia tapoja ajatella hoitotyöstä ja siitä, miten sitä voidaan kehittää vielä paremmaksi. Uskon, että yhdessä voimme luoda jotain hienoa ja toivon, että osaan olla kunnioittava ja kuunteleva työnantaja. Lisäksi minulla on ollut kunnia tutustua aivan mahtaviin yhteistyökumppaneihin, joiden kanssa uskon, että viemme ajatuksemme vielä pitkälle. Jossain väläyteltiin, että haluamme olla merkittävä toimija ja kehittäjä kotihoitotyön kentällä ja alku näyttää todella lupaavalta. Tämän jälkeen vain oma uskallus on rajana ja minusta tuntuu, ettei tässä vauhdissa ehdi edes pelätä.

 

”Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen.

Onnellisuus on avain menestymiseen.

Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.”

— Herman Cain

Advertisement

NurseBuddy on myös omaisen kaveri

Olen nyt reilun kuukauden käyttänyt yritykseni toiminnanohjaus- järjestelmänä NurseBuddya. Ja pakko sanoa, että niin minä kuin omaisetkin ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä tähän ohjelmaan. NurseBuddy on kehitetty tukemaan asiakkaan kotona pärjäämistä. Erityisen hyvän siitä tekee, että se vähentää kirjaamiseen käytettyä aikaa ja sitä kautta antaa enemmän aikaa käytettäväksi asiakkaan hyväksi. NurseBuddyssa asiakkaalle luodaan suojattu näkymä hoitotietoihin. Ohjelmassa pystytään luomaan asiakkaan suostumuksella omaiselle perhenäkymä. Perhenäkymään päästääkseen omaiselle luodaan käyttäjätunnus ja salasana, joiden avulla hän pääsee katsomaan mitä asiakkaan luona on kukakin päivänä tehty. Lisäksi ohjelman avulla pystyy laittamaan viestiä suoraan hoitajalle koskien omaisensa hoitoa.

Tärkeä asiaa ohjelmassa on, että hoitajan kirjaukset tehdään suoraan ohjelmaan ja ne ovat välittömästi sieltä luettavissa. Esimerkiksi, kun olemme asiakkaan kanssa käyneet lääkärissä, niin olen kirjannut tiedot suoraan järjestelmään ja omainen on päässyt kirjaukset suoraan lukemaan haluamanaan ajankohtana. Palaute tästä on ollut ylistävää, koska tieto käynnistä on heti käytettävissä. Nyt omaisen ei tarvitse yrittää tavoittaa hoitajaa puhelimitse, vaan tiedon voi käydä lukemassa milloin omainen itse ehtii ja haluaa. Tämä luo läpinäkyvyyttä ja lisää osallistuvuutta hoitotyöhön. Koska kirjauksista puhuttaessa on aina painotettu, että ”sitä mitä ei ole kirjattu ei ole myöskään tehty”, NurseBuddyn avulla kirjauksien laatu paranee, koska tiedon pitää olla nähtävissä ja sitä kautta yhdessä sovittu suunnitelma tulee paremmin toteutetuksi.

Ylipäätään hoidon seuranta ja tiedon välittyminen asiakkaan tilanteesta lievittää omaisen huolta kotona pärjäämisestä. Olen huomannut, että omaiset kokevat erittäin merkittävänä asiana sen, että he ovat tietoisia mitä muutoksia asiakkaan voinnissa tapahtuu. Lisäksi tärkeää on, että terveysmuutoksiin reagoidaan riittävän nopeasti ja ne merkitään ylös asiakastietoihin. Usein omaiset asuvat muualla ja tämän takia tiedon välittäminen vähentää epätietoisuudesta johtuvaa stressiä. Voin sanoa, että NurseBuddy tuo mielenrauhaa niin minulle omaisille kuin hoitajillekin. Ja tästä kaikesta hyötyy myös asiakas, koska hän saa laadukkaampaa hoitoa.

Omasairaanhoitaja kulkee rinnallasi

Florence Nightingale (1820- 1910) oli hoitotyön edelläkävijä ja sen kehittäjä. Hänellä oli uskallusta toimia aikansa normeja vastaan ja sitä kautta hän on yksi merkittävimpiä vaikuttajia hoitotyön historiassa. Hänellä oli kokonaisvaltainen näkemys ihmisen sekä fyysisestä että psyykkisestä terveydestä. Hän oli monessa asiassa aikaansa edellä. Edelleen hän toimii monille sairaanhoitajille innoittajana ja esikuvana, niin myös minulle. Minua innostaa hänen tarinassaan hänen rohkeutensa luoda uutta ja nostaa alan arvostusta ja hoidon tasoa. Nämä samat asiat on minulle tärkeitä. Minulle on noussut keskiöön kolme asiaa, joita haluan lähteä kehittämään omassa työssäni.

Ensimmäinen ja tärkein on asiakaslähtöisyyden aito toteutuminen hoitotyössä. Tämä on usein hieno korulause suunnitelmissa, mutta sen toteutuminen on haastavaa, koska se vaatii paneutumista ihmisen elämäntilanteeseen, toisin sanoen se vaatii aikaa. Nykyisin hoityössä on keskitytty puhumaan resursseista ja niiden puuttumisesta. Kuitenkin tärkeintä olis tutustua ihmiseen itseensä, hänen tarpeisiin ja toiveisiin. Katse tulisi kääntää asiakkaaseen ja hänen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Tämä on jo oivallettu 200 vuotta sitten, mutta misksi se on niin vaikeaa sisältää hoitotyön normiksi. Hoitotyössä tämä vaatisi työhön käytetyn ajan uudelleen suunnittelua, onko asioita, jotka voisivat hoitua esimerkiksi digitalisaation kautta. Esimerkiksi hyvinvointirannekkeista saadaan tietoa suoraan tietokoneelle välitettynä ja tämä mahdollistaa, että se aika, mikä hoitajalta meni ennen mittaamiseen, voidaan käyttää asiakkaan kanssa keskusteluun ja hänen toiveiden kuuntelemiseen. Aikaa voidaan säästää, jos siihen ollaan valmiita uudenlaisien ratkaisujen avulla.

Toinen asia on terveyongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Nämä kaksi asiaa ovat merkittävä tekijä kansanterveydellisesti, koska niin pitkään, kun terveysongelmat pääsevät kehittymään liian pitkälle, eikä niihin pystytä riittävän varhaisessa vaiheessa puuttumaan, erikoissairaanhoidon kulut kasvavat kasvamistaan. Otetaan esimerkiksi psyykkiset sairaudet, jotka ovat pitkälle ihmistä leimaavia, vaikka jo pitkään on tiedetty niiden liittyvän aivojen kehityshäiriöihin ja takkuilevaan tieodonkulkuun aivojen eri osien välillä, ei ihmisen heikkouteen tai huonouteen. Kuitenkin psyykkisen tuen hakemiseen kynnys on usein korkea ja usein ongelmat ehtivät pahentua siihen pisteeseen, että tarvitaan järeämpiä hoitokeinoja ja -muotoja. Lisäksi sosiaalinen eriarvoituminen tuo oman lisänsä avun tarpeeseen.

Kuitenkin kotiin annettavia matalan kynnyksen ennalta ehkäiseviä palveluita on hankala mieltää tarpeellisiksi, vaikka näyttöä varhaisen puuttumisen toiminnasta on jo runsaasti saatavilla. Edellä mainittu on sovellettavissa täysin myös somaattisiin sairauksiin. Kohonneeseen verenpaineeseen ja – sokeriin voidaan vaikuttaa riittävän varhain aloitetuilla elämäntapamuutoksilla tai riskitekijöiden kartoittaminen ylipäätään on hyödyllistä jo ennen sairastumista ja sitä kautta ammattilaiset pystyvät antamaan ohjausta ja tukea. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn toiminnassa on erittäin merkittävää, että ihmistä tarkastellaan kokonaisuutena niin fyysinen kuin psyykkinen terveys huomioonottaen.

Kolmas asia, joka on erittäin merkittävä asia minulle itselleni, on digitalisaation tuomien hyötyjen mukaanotto hoitotyöhön. Tämä on kuitenkin sellainen aihe, joka vaatii paneutumista aiheeseen ja ihan oman artikkelinsa. Mutta yllä oleva avaa hyvin ajatuksiani siitä, miten hoitotyön pitäisi olla 2010- luvulla ja eteenpäin. Kotiin annettavat palvelut mahdollistavat paljon ja sitä kautta antaa hoitajalle mahdollisuuden toimia asiakkaan omana hoitajana. Se on taas asia, josta voimme oppia menneisyydestä. Minulle on jäänyt mieleen lapsuuden televisiosarjassa esiintyvä pienen englantilaisen kylän sairaanhoitaja, joka tunsi jokaisen kyläläisen ja hänen tilanteensa pystyen näin ollen hoitamaan potilaansa kokonaisvaltaisesti. Tätä mielikuvaa haluasin vaalia myös omassa työssäni, jossa toivon pystyväni toimimaan asiakkailleni omasairaanhoitajana mahdollisimman kyvykkäästi.

 

Kohti uusia tuuli – tuntemuksia yrityksen perusmisesta

Kohta on viikko kulunut yrittäjänä ja tuntuu, että näinhän tämän pitikin mennä. Puoleen vuoteen on kuulunut paljon onnistumisia  ja ajoittain raastavaa epävarmuutta, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ratkaisuuni uskaltautua yrittäjäksi. Työelämä on aikaisemmin näyttänyt minulle monia puoliaan: mahtavaa flow- tunnetta ja työimua, mutta myös niitä negatiivia asioita on mahtunut mukaan. Ne negatiiviset asiat haluan jättää taakseni, mutta aion ottaa niistä opikseni. Nyt teen itse omat virheeni ja vastaan niistä itselleni. Nykyinen tilanteeni on mahdollisuus olla luomassa hyvää hoitotyötä ja uusia ratkaisuja, joista olen aikaisemmin vain uskaltanut haaveilla. Nyt tuntuu siltä, että minulla on vapaus valita juuri ne asiat osaksi yritystäni, joista olen nauttinut muiden palveluksessa ollessani. Saan kohdataa mahtavia ihmisiä yhteistyön merkeissä, löytää vanhoja ja uusia asiakkaita, tehdä työtä sydämelläni sekä ennen kaikkea kehittää hoitotyötä siihen suuntaan, johon olen jo pitkään sen halunnut menevän. Ja kaiken keskiössä on asiakas, jolle haluan tarjota parasta mahdollista laatua ja korkeatasoisia palveluita. Tämä saattaa kuulostaa utopialta, mutta jos en usko siihen, mitä minulle jää?

Asiakastyö on minulle aina ollut se asia, miksi hoitotyötä haluan tehdä. Asiakastilanteissa ja varsinkin haastavia tilanteita kohdatessani olen alkanut uskoa, että kyllä hoitotyö on minulle kutsumusammatti. Hoitamiseen pitää olla paloa. Hoitajan pitää olla kiinnostunut ihmisistä, joita hän kohtaan. Juuri kohtaamisen tärkeys on korostunut useasti merkittävimmäksi asiaksi. Minun täytyy kohdata ihminen juuri sellaisena kuin hän on. Ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija, minä taas terveydenhuollon asiantuntija. Kun muistan sen jaon, uskon syntyvän parasta tulosta ja ihminen tulee hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä yrityksen eteenpäin viemisessä on tärkeää verkostoitua ja olen ilokseni todennut, että samanhenkisiä yrittäjiä löytyy ja he ovat kiinnostuneita yhteistyöstä kanssani. Uskon, ettei pienet yritykset selviä ilman yhteistyötä ja verkostoitumista. Ja myös sen huomaaminen, että digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ovat muutamat muutkin heränneet, on ollut hienoa. Tämä luo uskoa siihen, että olen oikeilla jäljillä yritykseni suunnan suhteen. Kivijalka on ja pysyy perustyössä, mutta minua kiinnostaa myös innovaatioiden tuomat mahdollisuudet. Hoitotyön uusia tuulia ovat e-ammattilaiset ns. digitalkkarit, jotka opastavat ja neuvovat ihmisiä digitaalisten palveluiden käytössä ja käyttöön otossa. Näin ollen digitaalisten palveluiden kehitys ei koske pelkästään niistä jo olemassa kiinnostuneita henkilöitä, vaan palveluita voidaan ulottaa koskemaan henkilöitä, joilla ei kosketuspintaa vielä ole näihin asioihin.

Lisäksi en voi olla hehkuttamatta toiminnanohjausjärjestelmääni NurseBuddya. Jo sen käyttö itsessään on vaivatonta, mutta erityiseksi sen tekee, että sen avulla myös omaiset ja läheiset pääsevät osaksi hoitoa ja sen suunnittelua, vaikka asuisivatkin kauempana. Tämä tuo mielenrauhaa heille sen suhteen, että he tietävät missä mennään asiakkaan hoidossa.

Mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, jatkan uuden opettelua. Hyvää jatkuvaa viikkoa kaikille!

Perehdytys

”By encouraging new employees to apply their personal strengths to the job, companies can help their new hires become more connected with their colleagues, more engaged in their work and more likely to stay.”

Reinventing Employee Onboarding, 2013

Perehdytys komeilee usean yrityksen toimintasuunnitelmassa yhtenä keskeisempänä työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Sen on todettu sitouttavan työntekijän työhönsä, vähentävän poissaoloja etc. Perehdytyksen tarkoituksena on esitellä yrityksen toimintakulttuuri mahdollisimman kattavasti, jotta uusi työntekijä pääsee työhön kiinni nopeasti. Minulle eräs esimies sanoi, että työn sisäistämiseen menee vähintään vuosi, kun taas toinen esimies sanoi, että puolessa vuodessa työ pitää olla hanskassa. Mutta mitä se perehdytys on ollut? Usein se on ollut paikkojen esittelystä työkulttuurin esittelyyn ja parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten sen haluaa ajatella, minulle on kerrottu ketä työyhteisössä pitää pelätä ja ketä jopa karttaa. Useasti olen saanut lapun käteen, jossa asiat käydään kohta kohdalta läpi ja on perehdyttäjän ja perehdytettävän hallussa, miten asiat käsitellään tai jätetään käsittelemättä.

Itse olen jäänyt odottamaan kysymyksiä, että mitkä on minun vahvuusalueet tai onko minulla jotain erityistaitoja, jotka hyödyntäisivät työyhteisöä ja minun työssäni erityisesti potilaita. Mutta koskaan näitä ei ole kysytty, siis ei koskaan. Yllä oleva lainaus on tutkimuksesta , jossa todettiin, että perehdytys, joka ottaa huomioon sen, miten työhön tulijan vahvuuksi voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin työtehtävissä.  Tutkimustuloksissa vahvuuksiin keskittyneen perehdytyksen läpikäyneistä työ- ja asiakastyytyväisyys oli suurempi sekä myöskin heidän vaihtuvuus oli pienempi verrokkiryhmiin verrattuna. Verrokkiryhmissä keskityttiin korostettiin mm. yrityksen oman arvomaailmaan sisäistämisen merkitystä perehdytyksessä.  On siis äärettömän mielenkiintoista, miten perehdytystä pitäisi kehittää.

Voisi kuvitella, että esimerkiksi hoitoalalla halutaan saada työntekijät antamaan parhaansa ja oppimaan työn hyvän perehdytyksen kautta niin, että kaikki käytettävissä oleva tieto/taito olisi molemminpuolisesti käytössä. Työssäoleminen on kaksisuuntainen tie, jossa työnantajalla on velvollisuus antaa parhaat mahdolliset työkalut ja olosuhteet työn toteuttamiseksi. Työntekijä taas antaa oman ammatillisen ja myös persoonallisen panoksensa työhön ja sitä kautta toimii ja kehittää työtä. Mutta työn vaatimukset ja tehtävät pitää olla kerrottuna ja perustoiminnot opetettuna, jotta työn voisi tehdä. Perehdytys tulisi nähdä voimavarana, joka mahdollistaa, että työn voi tehdä mahdollisimman hyvin. Perehdytyksen kautta, kun se toimii kaksisuuntaisesti, löydetään molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja ja toimintamalleja. Omaa oivallusta työn toteuttamiseksi tarvitaan, mutta työkulttuuriin sisään pääseminen vaatii sitä, että työyhteisö toivottaa uuden ihmisen tervetulleeksi.

Meidän tulisi miettiä, miksi teemme työtä. Olemmeko työssä itseämme vai asiakkaita/potilaita varten? Jos olemme itseämme varten voi käydä niin, että työyhteisöön hyväksytään vain ne ihmiset, joista satumme pitämään. Jos joku tuntuu liian erilaiselta tai hänen tapansa tehdä työtä poikkeaa omasta, voiko se aiheuttaa, että häntä ei halutakaan ottaa osaksi ”porukkaa”? Entä jos ajattelisimmekin, että teemme työtä asiakkaita varten? Tällöin saattaisimme huomata ihmiset uudella tavalla ja sitä kautta nähdä heissä heidän vahvuudet, vaikka ne poikkeavat omistamme. Toivoisin jokaisen miettivän joskus, että mitä minä voisin oppia työkaverilta. Uskon, että jokaisella meistä on paljon annettavaa, kun vain joku rohkeasti uskaltaa kysyä sitä heiltä. Ja on tärkeää muistaa, ettei toisen taidot ole itseltä pois, vaan niistä voi aina oppia itsekin jotain lisää.

”Hallitsematon kateus on vahingollista, koska se kohdistuu yleensä asioihin, joista yksilöiden ja organisaation menestys on riippuvainen: johtajuus, hedelmällinen yhteistyö, luovuus, osaaminen, hyvät asiakassuhteet, onnistuminen. ”                                                                              Susanna Lundell

 

Työhyvinvointi

Olen viime aikoina pohtinut paljon työhyvinvointia. Mitä työhyvinvoinnin pitäisi olla työyhteisöissä ja miten se vaikuttaa työssäjaksamiseen? Hyvä työyhteisö antaa jokaiselle sen jäsenelle tilaa toimia ja se myös arvostaa erilaisia persoonia. Kuitenkin meidän on muistettava, ettei me voida työyhteisössä käyttäytyä tai puhua aivan mitä tahansa, vaan epäasiallinen toiminta on aina väärin ja siihen tulee puuttua. Yksi merkittävimmistä asioista, jonka olen oivaltanut on, ettei me voida pilkkoa työelämää erilliseksi osaksi muusta elämästä.

Työpaikalla ajattelet kotiin jääneitä lapsiasi, kotona ajattelet keskeneräisiä töitäsi. Tämä kamppailu raivoaa jatkuvasti sisimmässäsi. — Golda Meir

Kuitenkin yleisesti puhutaan työminästä ja – rooleista, joiden oletetaan syttyvän ja sammuvan sen mukaan, olemmeko työpaikalla vai poissa sieltä. En usko kuitenkaan, että täydellisesti voimme luopua itsestämme työssä ollessamme tai menetämme jotain todella inhimillistä itsestämme ja toimistamme. Voimme nähdä esimiehen, joka pyrkii täydellisyteen ja ihmettelee, miten yöunet ovat muuttunet katkanaisiksi. Tämä sama henkilö voi olla tarkka hallinnossa, mutta esimerkiksi alaisten kanssa toimiessaan, häneltä voi puuttua kykyä asettua toisen asemaan ja sitä kautta tarkastella ihmisen työhyvinvointia kokonaisuutena, johon kuuluu myös hänen henkilökohtainen elämä. Huono työyhteisö on menettänyt kykynsä kommunikoida suoraan asioista ja tuolloin esimiehellä pitäisi olla herkkyyttä tunnistaa ongelmat työyhteisön jäsenten vuorovaikutuksessa. Hyvä työyhteisö antaa tilaa keskustelulle ja erilaisille mielipiteille.

Hyvä työyhteisö pyrkii intohimoisesti todellisuuteen. — Matti Ylikoski

Hyvä terveys- lehdessä (2014) julkaistussa artikkelissa ”Työuupumus vaatii, että jonkun on muututtava” on nostettu esiin uupuja- tyyppejä. Asenneuupuja voi olla ylitunnollinen tai liian kiltti työyhteisössä ja sitä kautta kokee työn ylivoimaiseksi. Tuolloin olisi syytä tarkastella työvaatimuksia tai yleistä asenne ilmapiiriä. Mitä työ vaatii työntekijältä ja mitä vaatimuksilla tavoitellaan? Jos vaatimukset ovat työnantajana asettamia, olisi hienoa, jos esimies oivaltaisi kysyä suoraan alaiseltaan, kuinka hän työnsä kokee. Myöhemmin käsittelen tässä tekstissä palautteen ja kiitoksen antamista, mutta sen olen huomannut, etä suomalaisessa työkulttuurissa kiitoksen antamista usein säästellään, joka voi osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että työntekijä alkaa vaatia itseltään kohtuuttomia vaatimuksia, kun palautetta työstä ei saa. Työolouupujan pahoinvointi voi taas liittyä esimerkiksi huonoisin työoloihin tai vaikka ristiriitoihin työyhteisössä. Ristiriidat työyhteisössä eivät katoa, jos ne yritetään painaa villaisella, vaan työkulttuurin pitäisi kannustaa nostamaan ongelmat esiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta niihin pystyttäisiin puuttumaan ennenkuin ”kärpäsestä on tullut härkänen”.

Kehujen pitää olla jatkuva osa arjen työtä. — Katleena Kortesuo

Ehkä vähiten esillä ollut asia tai uupujatyyppi on arvouupuja, joka kokee ettei työssä ole haasteita tai työyhteisön arvomaailma on liian kaukana itsestään.  Jokainen ihminen on oikeutettu omiin mielipiteisiin, mutta pidemmän päälle jatkuvat rasistiset tai homofobiset kommentit vaikuttavat väistämättä ihmiseen, joka kokee asian päivastoin. Arvouupuja voi myös joutua marginaaliin työyhteisössä, jossa enemmistö tuo vahvasti mielipiteitään esiin edellä mainituist asioista. Työpaikka ei mielestäni ole areena, jossa keskustellaan tai jopa julistetaan omaa ”sanomaa” huomioimatta, miten se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Tämä asia saa liian vähän huomiota työhyvinvoinnista puhuttaessa.

Ihminen on töissä elämänsä parhaat tunnit. Työelämän mielekkääksi tai mielipuoliseksi kokeminen vaikuttaa ratkaisevasti koko elämän tarkoituksellisuuteen. — Pekka Himanen

Vai ajatellaanko, että vuonna 2015 ei enää tällaisia ilmiöitä esiinny? Tämä asia on varmasti esimiehelle haastava paikka. Ja miten tilanteessa, jossa lähiesimies jakaa nämä mielipiteet henkilökohtaisesti? Esimiehetkin ovat ihmisiä ja tuulimyllyjä vastaan on varmasti haastavaa taistella, mutta vähintä mitä tälle asialle voidaan tehdä on se, että asia nostetaan esille ja ilmoitetaan vahvasti, että nämä mielipiteet kuuluvat henkilökohtaiseen elämään, ei julkisesti keskusteltavaksi työpaikalla.  Erilaisuuden hyväksymisen vaatimus ei mielestäni koske epäasiallista toimintaa, jolla on merkittäviä vaikutuksia ihmisten työhyvinvointiin.

Älä mene töihin, jotta voisit tehdä töitä. Mene töihin, jotta voisit olla erinomainen urallasi ja välittää ihmisistä ympärilläsi. — Horst Schulze

Olen usein miettinyt, miksi kiitoksen antaminen ja saaminen on suomalaisessa työkulttuurissa niin haastavaa toteuttaa. Muistan lapsuudesta sanonnat ”työ tekijäänsä kiittää” tai ”kissa kiitoksella elää”, joista selkeästi käy ilmi, että kehujen ja kiitoken säästäminen on hyve. Olen itse täysin eri mieltä tässä asiassa. Ihminen tarvitsee kiitosta hyvin tehdystä työstä, koska työn huomioiminen on tärkeää ja se motivoi osaltaan jatkossakin suoriutumaan työstä. Kiitoksen antaminen kertoo työntekijälle, että työ on tehty hyvin. Suomalaisessa työkulttuurissa ehkä pelätään kiitoksen ja kehujen asettavan ihmiset eri arvoiseen asemaan, mutta hyvä esimies löytää jokaisesta työntekijästä ja hänen tekemästään työstä jotain hyvää sanottavaa. Se vain vaatii ehkä enemmän huomiointia ja arjen työhön osallistumista esimieheltä.

Työhyvinvointi on mielenkiintoinen aihe ja siinä riittäisi paljon pohdittavaa, mutta yhteenvetona voisin sanoa, että hyvä työyhteisö antaa tilaa erilaisuudelle, huomioi epäasiallisen käytöksen ja puuttuu siihen. Työyhteisössä olisi ensisijaisen tärkeää kyetä puhumaan asioista ja ongelmista silloin, kun eivät ole paisuneet liian suuriksi käsiteltäviksi. Työhyvinvoinnin keskiössä ovat ihmiset, niin alaiset kuin esimiehetkin, omine vahvuuksineen ja haasteineen. Hyvä työyhteisö valjastaa erilaiset persoonat tekemään työtä yhteistä tavoitetta kohti huomioiden sen hetkiset voimavarat ja resurssit.  Ja yksi tärkeimmistä työhyvinvoinnin tekijöistä on osata antaa kiitosta niin, että työstä tulee mielekästä ja siitä voi kokea onnistumisen iloa.

Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.— Steve Jobs

Runot lainattu sivustolta: hyvejohtajuus.fi

 

 

 

Etiikka psykiatrisessa hoitotyössä

Etiikka hoitotyössä

Kliinisen hoitotyön opiskelussa olen oppinut todella paljon potilaan kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Potilaan tutkimisessa on tärkeää huomioida, että ihminen on kokonaisuus ja somaattisen voinnin selvittäminen on jopa salapoliisityöhön verrattavaa toimintaa ja kokonaisuuksien hallitsemista. Kliinisellä asiantuntijalla voi olla tärkeä rooli löytää potilaalle itselleen tärkeitä asioita hänen somaattisessa ja henkisessä hyvinvoinnissa. Olemme tehneet opintojen aikana narratiivi-caseja, joista on ollut merkittävästi hyötyä, siinä pääsee syventymään yhden potilaan kanssa hänen kokonaisvaltaiseen tilanteeseen ja sitä kautta pystytään myös antamaan potilaalle parempaa hoitoa tai juuri sitä hoitoa mitä hän sillä hetkellä kokee tarvitsevansa. Olen huomannut, että on hyvä tarkastella eettisiä kysymyksiä liittyen omaan toimintaan potilastilanteissa ja hoitosuhteissa. Muun muassa oikeuspsykiatrian synty ja siihen liittyvät eettiset kysymykset ovat nousseet esiin yhteiskunnan tarpeesta erottaa tietoisesti ja tarkoituksella tehdyt rikokset muista. Oikeuspsykiatria on syntynyt tarpeesta medikalisoida nämä. Keskeinen ydintehtävä on tarve toimia luottamuksen ansaitsevana asiantuntijana myös hoitotyössä. Tämän vuoksi hoitajalle on erittäin tärkeää tiedostaa oma roolinsa luottamussuhdetta rakentaessa. Vaikka joskus voi olla rankkaa tehdä psykiatrista työtä, niin itse koen, että minulla on velvollisuus auttaa ja hoitaa potilaita parhaan tietämykseni mukaan. Kliinisen asiantuntijan rooli on osaltaan luoda turvallinen ja luottamusta herättävä yhteys potilaaseen.

Joskus olen miettinyt, että pidetäänko psykiatrisessa hoidossa osa potilaista vain ”säilössä”, koska heidän hoitaminen on haasteellista tai hoidossa syntyy tilanne, ettei hoito tunnu etenevän? Kuinka paljon me hoitajat turrumme työssämme potilaan tilanteen toivottomuuteen ja sitä emme edes lähde kokeilemaan toisenlaisia hoitomuotoja tai lääkitystä, vaikka jossain muissa tilanteissa tai muiden potilaiden kohdalla muutoksia on uskallettu tehdä? Kliininen asiantuntija voi toimia tässäkin asiassa suunnannäyttäjänä ja uusien hoitomuotojen kehittäjänä. Joskus hurjaltakin kuulostava idea voi toimia yhden potilaan kohdalla ja näytön kautta voidaan löytää myös muilla potilailla toimivia ratkaisua hoitotyön haasteisiin. Tämän vuoksi on tärkeää, että löydämme innostuksen työhön ja sitä kautta rohkeuden tehdä uudenlaisia avauksia hoitolinjojen suhteen.

Kommunikaatio on myös muodostunut merkittäväksi tekijäksi hoitomisessa. Olen huomannut, että miten tärkeää potilaan kommunikaatiokyky on hoitotyössä. Kommunikaatiota ja vuorovaikutusta usein pidetään itsestään selvyytenä, mutta sen puuttuessa haasteellisuus lisääntyy merkittävästi. Entäs kun kohtaamme hajanaisen potilaan, jolla on suuria vaikeuksia saada itseään ilmaistuksi? Luovutammeko vai lähdemmekö etsimään uusia tapoja, kuinka potilas saisi itseään ilmaistuksi. Tässä asiassa uskon, että luovilla terapioilla on paljon annettavaa. Meillä jokaisella ihmisellä, oli psyykkisesti sairas tai ei, on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Mutta silti jokaisella ja erityisesti juuri heillä, jotka eivät omaa ääntään saa kuuluville, tulee olla mahdollisuus mahdollisimman hyvään hoitoon huolimatta siitä, kuinka kovaa he huutavat tai vaikenevat.